Mistä ideat tulevat
Tämä on kysymys, jonka pelintekijä kuulee useimmin. Ja se on kysymys, johon on vaikea vastata rehellisesti ilman, että vastaus kuulostaa vaatimattomalta.
Totuus on, että ideat eivät ole se vaikea osa. Idean keksiminen on ilmaista ja nopeaa. Meillä on muistilistalla kymmeniä pelejä, joita ei koskaan tehdä. Vaikeaa on tunnistaa se yksi idea, joka kestää kaksi vuotta työtä, ja hylätä loput.
Mutta mistä ne tulevat? Muutama toistuva lähde.
Mekaniikasta
Joskus lähtökohta on puhtaasti tekninen. Joku pelaa peliä, jossa on kiinnostava idea huonosti toteutettuna, ja alkaa miettiä, miten sen voisi tehdä paremmin. Tai keksii säännön, joka kuulostaa hauskalta: entä jos pelaajat eivät näkisi omia korttejaan? Entä jos peliä pelattaisiin kahdessa erässä niin, että ensimmäisen erän valinnat kääntyvät toisessa päinvastaisiksi?
Tällaisesta ideasta ei vielä tiedä, onko se peli. Sen selvittää vain kokeilemalla. Suurin osa mekaanisista ideoista kuolee ensimmäiseen testiin, koska ne ovat kiinnostavia ajatuksina mutta tylsiä pelattuina.
Teemasta
Toinen suunta on päinvastainen: ensin on maailma, sitten säännöt.
Meille tämä on yleisempi lähtökohta, koska koko yrityksen ajatus lähtee paikasta. Pohjoinen Suomi on täynnä aiheita, joita kukaan ei ole tehnyt lautapeliksi: poronhoidon vuosikierto, kaamos ja valon paluu, jokivarsien kylät, vanhat kauppareitit, sää joka päättää, mitä tänään tehdään. Nämä eivät ole eksoottisia meille, mutta juuri siksi ne ovat aitoja.
Teemalähtöisen pelin ansa on se, että teema jää pinnaksi. Jos pelin voisi maalata uudelleen avaruusteemalla eikä mikään muuttuisi, teema ei tee mitään. Hyvässä teemapelissä säännöt kertovat jotain aiheesta: jos peli kertoo pohjoisesta talvesta, sään pitää oikeasti sotkea suunnitelmat, ei olla vain kuva laatikon kannessa.
Rajoitteesta
Yllättävän moni hyvä idea syntyy pakosta.
"Tämän pitää mahtua postilaatikkoon." "Tässä saa olla korkeintaan 54 korttia." "Tämän pitää olla opittavissa viidessä minuutissa." Rajoite karsii vaihtoehdot ja pakottaa ratkaisemaan ongelman kekseliäästi. Rajattomat mahdollisuudet tuottavat yleensä laimeaa suunnittelua.
Omassa työssämme tuotannon reunaehdot, kuten laatikon koko, komponenttien määrä ja hinta, eivät ole pelisuunnittelun vihollinen. Ne ovat sen kehys.
Ärsyyntymisestä
Rehellisin lähde on tyytymättömyys.
Peli-ilta, jossa yksi pelaaja putosi kymmenen minuutin jälkeen ja istui tunnin odottamassa. Peli, jonka säännöt olivat viisi sivua liian pitkät. Peli, joka oli hauska kolmella pelaajalla ja rikki viidellä. Peli, jonka kaikki suomalaiset tuntevat mutta jonka kanssa kukaan ei enää oikeasti viihdy.
Näistä hetkistä syntyy kysymys "miksi tätä ei ole korjattu", ja se on parempi lähtökohta kuin mikään nerokas oivallus.
Miten ideoita kannattaa käsitellä
Kolme käytäntöä, jotka ovat meillä toimineet:
Kirjoita kaikki ylös. Idea, jota ei kirjoiteta muistiin, katoaa vuorokaudessa. Meillä on yhteinen lista, johon kirjataan kaikki ilman arvostelua. Listalta ei tarvitse tehdä mitään; sen tehtävä on vain olla olemassa.
Anna niiden hautua. Idea, joka tuntuu erinomaiselta perjantai-iltana, on maanantaina yleensä keskinkertainen. Se on hyvä uutinen: aika on ilmainen ja luotettava suodatin. Ne harvat ideat, jotka ovat kuukauden päästä yhä kiinnostavia, ansaitsevat prototyypin.
Testaa aikaisin. Idea pöydällä on aina parempi kuin idea päässä. Mitä nopeammin sen saa fyysiseen muotoon, sitä nopeammin selviää, oliko siinä mitään.
Se, mikä ei ole idea
Lopuksi yksi asia, joka kannattaa sanoa ääneen: pelkkä idea ei ole peli, eikä se ole arvokas.
Meille tarjotaan säännöllisesti ideoita, joiden mukana tulee toive salassapitosopimuksesta. Ymmärrämme ajatuksen, mutta lautapelialalla idea itsessään ei ole se, mistä maksetaan. Arvo syntyy siitä työstä, joka tehdään idean jälkeen: sadoista testipeleistä, sääntötekstin hiomisesta, sadasta pienestä päätöksestä.
Se on hyvä uutinen kenelle tahansa, joka miettii oman pelin tekemistä. Et tarvitse nerokasta ideaa. Tarvitset ihan tavallisen idean ja pitkän pinnan.
Kirjoitamme säännöllisesti pelisuunnittelusta ja siitä, mitä kulissien takana tapahtuu. Tilaa uutiskirje, niin et missaa seuraavaa.